Hetki.<3

Koko äitinä olemiseni aikana parasta omaa aikaa on mielestäni ollut kahvihetki, kun lapsi/lapset ovat päiväunilla. Siinä on jotakin sellaista arjen luksusta, jota on vaikea selittää kenellekään muulle kuin toiselle äidille. Se on pieni pysähtyminen keskellä päivän touhuja. Koti on hiljainen ja rauhallinen. Kukaan ei hetkeen vaadi mitään. Saa vain olla ihan itsekseen ja lukea vaikka lehteä kenenkään häiritsemättä. Harvoin olen raaskinut hukata tätä taianomaista lepohetkeäni nukkumiseen...vaikka olisi ehkä joskus muiden mielestä kannattanutkin.;)

Vanhempi lapseni nukkui päiväunet uskollisesti aina siihen asti, kunnes nuorempi lapsemme täytti 2 kk. Siihen loppuivat päikkärit kuin seinään. Poika Oli itse vasta vähän yli 2-vuotias. Kohta kaksi vuotta poikamme on sitkeästi pysynyt hereillä koko päiväuniajan aina yöuniin asti. Mutta mitä ihmettä! Tänään, jo kolmantena päivänä peräkkäin, hän on nukahtanut alle viidessä minuutissa päikkäreille yhdessä siskonsa kanssa!:)
En usko, että tästä nyt enää mikään jokapäiväinen tapa tulee, mutta voitte varmaan uskoa, että otan kaiken irti näistä hetkistä. Pienistä arjen lepohetkistä!<3

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!<3