Joulun lapsia kaksin kappalein.

Meidän molemmat lapset ovat syntyneet juuri ennen joulua: poika syntyi neljä vuotta sitten 20. päivä ja tyttö kaksi vuotta sitten 17. päivä joulukuuta. Tyttöä odottaessani neuvolan terkkarilla oli hauskaa, kun hän kuuli, että lastemme lasketuissa ajoissa oli 6 päivää eroa. Totesi, että " olette sitten kalenterista oikein laskeneet, että tulee melkein sama syntymäpäivä molemmille lapsille". Jep, juuri niinhän ne lapset tulee. Päätetään kalenterista vaan sopiva päivä ja laitetaan tilaus menemään. Ei nyt sentään. Ihan sen suurempia suunnitelematta lapsille nyt vain tuli melkein sama syntymäpäivä.:) Kauheita vanhempia olemme, kun ei riittänyt, että synttärit on ihan lähellä joulua, niin pitää vielä viettää ne samaan aikaan sisaruksen kanssa! Tuleekohan tästä nyt joku trauma sitten lapsille? Se jää nähtäväksi.:)

Jokatapauksessa olemme vielä viettäneet lapsilla yhteiset synttärit. Kaverit on vielä samat molemmilla ja äiti on vähän väsynyt uudesta työntäyteisestä arjesta, niin saivat tänäkin vuonna tyytyä nyt yhteisiin kekkereihin. Ja mukavat kekkerit olivatkin.:) Ei niin mukavista kekkereistä voi tulla mitään traumaa, eihän?!;)

On nuo pienokaiset vaan niin ihania pakkauksia!<3 Minkähänlainen sitä olisikaan ilman heitä?! Olen enemmän kuin kiitollinen heistä molemmista...omista joulun lapsistani.<3

Joulu, tule jo!<3

Voi kuulkaa miten meillä odotetaan joulua! Poikani kysyy joka päivä vähintään kerran, että "joko se tänään se joulupukki tulee?!" Muutamat jouluvalotkin (tai kutsun niitä vielä sisustusvaloiksi;)) on jo jouduttu laittamaan kotiin, että "jos se joulu sitten tulisi vähän nopeammin,äiti!" Joulupukillekin piti eilen kirjoittaa. Kyllähän tässä itsekin alkaa jo joulua odottelemaan. Taidan kuitenkin odottaa vielä joulukuuhun ennen kuin puen kodin täyteen jouluasuunsa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille joulunodottajille!<3

Kapinaton tuttivieroitus?!

Mitä,mitä?! Olin henkisesti valmistautunut täyteen kaaokseen nuorimmaisen lapsen tuttivieroituksen kanssa, mutta miten kävikään: tyttö nukahti tänään jo toisen kerran ilman tuttia, ilman minkäänlaista raivoamista tai itkua. Ihan noin vain. Kuin tuttia ei olisi koskaan ollutkaan. Hän vain nukahti. Olen ällikällä lyöty. Tyttärellämme on todella voimakas tahto yleensä kaikkien asioiden suhteen, joten pelko tuttivieroituskapinasta oli täysin aiheellinen, mutta hän ottikin tämän asian täysin rennosti.:D ihana, yllätyksiä täynnä oleva tyttäreni!<3 Niin kumpi siitä tutista nyt sitten olikaan riippuvaisempi: äiti vai tyttö?!;)

Kiirekiirekiirekiirekiire!

Vihaan kiirettä! Minusta on ahdistavaa herätä ja alkaa saman tien touhuta täysillä, että kerkeää viedä lapset ajoissa hoitoon, että kerkeää bussiin, että kerkeää töihin, että kerkeää laittaa huoneen valmiiksi ajoissa asiakasta varten, että kerkeää ottaa asiakkaat oikeaan aikaan vastaan, ettei myöhästy iltapäivällä bussista, että kerkeää hakea lapset ajoissa hoidosta, että kerkeää kotiin tekemään ruokaa ennen kuin lapsilla on niin kova nälkä, että ne vaan itkee. Sitten on tunti aikaa ja sitten on taas kiire laittaa lapset nukkumaan, että ne jaksaa nousta aamulla ajoissa ylös, että keretään ajoissa hoitoon...jne. Ymmärsitte varmaan pointin.

En siis varsinaisesti pidä kiireestä. Siksi on aivan uskomattoman ihanaa, kun joskus (esim. tänään) on tilaisuus istua valmiiseen aamupalapöytään ennen työpäivää ja vaan olla hetki RAUHASSA! Olen huomannut, että töissäkin hoen asiakkailleni joka välissä "ei ole mikään kiire...ihan rauhassa...ei hätää"! Ja minusta on maailman parasta, kun mieheni usein sanoo minulle vaikkapa kauppaan lähtiessäni: "ole ihan rauhassa". Sillä samalla sekunnilla, kun hän sanoo sen, mieleni oikeasti rauhoittuu ja pystyn rentoutumaan ja jopa nauttimaan kaupassakäynnistä, kun ei ole kiire!

Rauhallista ja kiireetöntä viikkoa meille kaikille!:)

Ihana arvonta All you need is love-blogissa

Käykää osallistumassa ihanaan arvontaan osoitteessa www.kaikkimitatarvitsetonrakkaus.blogspot.fi.:) ilman arvontaakin tutustumisenarvoinen ja ihanan elämänmyönteinen blogi.<3

Suuria asioita sydämellä.

Tiesitkö, että maailmassa on yli 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria? 27 MILJOONAA! Joka 30. sekunti yksi ihminen joutuu ihmiskaupan uhriksi.
Minä haluan tehdä asialle jotakin.

Ensi vuoden kesäkuussa (toki myös ennen sitä;)) myös sinulla on mahdollisuus osallistua ihmiskaupan uhrien auttamiseen ja samalla kohottaa omaa kuntoa osana mahtavaa porukkaa!:) käy lukemassa blogista runforfreedommarathon.blogspot.fi lisää ja tule mukaan auttamaan. "Because we can unlock freedom".

Tilaa luovuudelle.

Olen ollut poskiontelotulehduksessa ja jouduin olla pois töistä eilisen. Kummasti se luovuus alkaa jostakin kumpuamaan, kun nukkuu kahden tunnin päikkärit ja on vaan ihan itsekseen hetken. Kummitytölläni on synttärit maanantaina. Olin jo katsonut hänelle lahjaksi yhtä kivaa laukkua kaupassa, mutta eilen keksin, että teenkin laukun ihan itse...kun kerran oli aikaa.:) Ohje tuli ihan vanhasta muistista omasta päästä. Ja tällainen siitä tuli.:) toivottavasti kummityttö tykkää.<3

Hiusvinkki

Tämä hiusvinkki on pakko jakaa, vaikka tämä on ollut lähes jokaisessa blogissa viime aikoina. Tämä vaan yksinkertaisesti toimii! Ja on todella helppo ja nopea tapa saada
nätit, luonnolliset kiharat. Et tarvi muuta kuin sellaisen pyöreän hiuspannan ja hieman kosteat hiukset. Pyöräytä hiukset osio kerrallaan pannan ympäri ja anna olla yön yli.

Itse löysin ohjeen täältä: http://thepapermama.com/2011/07/hair-tutorial-no-heat-curl-html.html

Eipä mulla muuta.:) kokeilkaa!:)

Täydellinen sunnuntai.<3

Hei!:)
Työntäyteistä arkea on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki käytännönasioihin liittyneet kauhukuvitelmat ovat osoittautuneet täysin liioitelluiksi ja voin sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen perheemme uuteen arkeen! Lapset eivät ole jääneet kertaakaan itkemään hoitopaikkaansa aamulla, ja iltapäivällä vastaan juoksee kaksi punaposkista, iloista lasta. Lapset viihtyvät hoidossa ja se on varmasti suurin syy, miksi itsekin viihdyn töissä! Ei tarvitse päivän aikana miettiä teimmekö elämämme suurimman virheen, kun laitoimme lapset hoitoon. Lapsilla on selvästi turvallinen olo siellä, hyvässä hoitopaikassa.

Olen myös huomannut kuinka paljon olinkin kaivannut omaa työpaikkaani ja sitä hyvänolontunnetta, joka itselle tulee, kun asiakas on silminnähden tyytyväinen saamaansa hoitoon! Tiedän tehneeni työni hyvin.

Myös aikuisten seura on tehnyt enemmän kuin hyvää. On ihanaa istua lounastauolla yhdessä, jutella aikuisten juttuja ja ennenkaikkea: syödä rauhassa. Työpäivän jälkeen olen fyysisesti väsynyt, mutta mieli on virkeämpi kuin aikoihin!:)

Toki tässä uudessa elämäntilanteessa on niitä epämukavampiakin puolia. Suurimpana niistä on kyllä kova ikävä lapsia kohtaan! Ne illat töiden jälkeen kun kuluvat niin nopeasti! Ennen vietin hereilläoloajasta suurimman osan lasteni kanssa, kun taas nykyään arkipäivinä yhdessä vietetyt tunnit voi laskea yhden käden sormilla (jos siis öitä ei lasketa mukaan). Se on kamalaa. Mutta välttämätöntä.

Siksipä huomaan, että yhdessä vietetty aika perheen kesken on entistäkin tärkeämpää. Oikeastaan se, ettei tarvitse tehdä mitään, olla vaan yhdessä kotona, on kaikista parasta ja sitä mitä eniten työviikon aikana kaipaa. Minä, entinen siivoushullu, olen alkanut pitää kodin jatkuvaa järjestystä aika toisarvoisena asiana. En todellakaan halua käyttää viikon ainutta vapaapäivää imurin varressa! Haluan edelleen, että meillä on puhdasta ja pidän edelleen siististä kodista, mutta osaan jo aika taitavasti sulkea silmäni luovalta kaaokselta, joka kotimme valtaa arkena.;) ja se on kuulkaa paljon se.;)

Niin, mutta miksi tämä sunnuntai on ollut täydellinen? No siksi ettei ole tehty yhtään mitään aikataulun kanssa! On vaan oltu yhdessä kotona, syöty rauhassa sunnuntaibrunssi, katseltu lasten kanssa lasten lemppariohjelmia, leikitty, leivottu, piirretty ja luettu. Yöpaidat päällä. Hyvällä mielellä.:) Siksi tämä on ollut täydellinen sunnuntai!<3

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!:)

Vanheneminen vetää vakavaksi.

Täytin tänään 27 vuotta. Minulla ei ole kolmenkympinkriisiä. Tai ei ainakaan sellaista tyypillistä "en ole saanut vielä mitään aikaiseksi ja olen jo näin vanha" -tyyppistä kriisiä. Kriisi on päinvastainen. Olen vasta 27-vuotta ja olen saanut kaiken mistä olen haaveillut: ihanan aviomiehen, kaksi ihanaa lasta, oman kodin ja ammatin, ihanan työpaikan. Palaan työelämään vajaan kuukauden päästä. Mitäs mä nyt teen?! Siis muuta kuin töitä. Tässäpä kriisiä kerrakseen.;) Onneksi Taivaan Isi tietää, vaikka mä en vielä tiedäkään!<3 Elämä on seikkailu. Niinhän sitä sanotaan. Jään odottamaan minkälainen seikkailu tästä alkaakaan.

Mukavaa elokuuta kaikille!<3

Vaateaatteista.:)

Tai oikeastaan ajattelin kertoa ja näyttää millaisiin vaatteisiin lapseni tykkään pukea.
Mun "lastenvaateaate" on pitkälti samanlainen kuin aatteeni oman pukeutumiseni suhteen: ei mitään tiettyä tyyliä, mutta nättiä ja päällä mukavaa pitää olla.:) Lasteni pukemisessa käytän paljon enemmän värejä kuin omassani ja yhdistelmät ovat rohkeampia. Perusidea kai on, että kaiken ei tarvii olla nii justiinsa.;) Paljon ostan lapsille vaatteita kirppareilta, mutta kaiken ei tarvitse olla kierrätettyä.

Tässä pari kuvaa viime kuukausien vaatetuksista. HUOM! Suurimman osan ajasta lapset on kyllä ihan joissain muissa kuin näissä "kaupunkivaatteissa", joita kuvissa nyt enimmäkseen on. Mukavuus ennenkaikkea...Kun ei se täällä maalla onneks oo niin tarkkaa!;D

Kesäloma!

Tämä kesä on viimeinen kesä, jonka vietän kokonaan lasten kanssa kotona. Palaan syksyllä töihin. Voitte varmasti jokainen kuvitella haikeuden, joka mielessäni on, ei ehkä joka tunti, mutta vähintään kerran päivässä. Siksi tästä kesästä otetaan kaikki irti!<3 Hyvään vauhtiin olemme jo päässeetkin!;) tässä kuvia tähänastisesta kesänvietosta. En sen kummemmin kuvia selittele...antaa niiden puhua puolestaan.:)
Ikimuistoista kesää myös teille lukijoille (joita ei ehkä ole kuin yksi, mutta mitäpä tuosta!;D)!

Raparperipiirakkaa? Kyllä kiitos!:)

Tämä raparperipiirakan ohje on sovellus mummuni ja Aryan (blogista Elämäni vuosi) piirakkaohjeista. Kokeilkaa! Vie kielen mennessään!:)

Pohja:
Vaahdota 1 dl sokeria ja 100 g voita. Lisää 1 kpl kananmunia ja sekoita kovasti. Sekoita toisessa kupissa 1 tl leivinjauhetta, 2 dl vehnäjauhoja ja 0,5 dl perunajauhoja. Lisää tämä voi-sokeri-kananmunaseokseen vuorotellen 0,5 dl ruokakerman kanssa. Sekoita tasaiseksi. Voitele vuoka ja levitä taikina siihen tasaisesti.

Päällinen:
Pese ja paloittele raparperit (n. 2 kpl isoa raparperinvartta) ja ripottele pohjan päälle.
Sekoita 1 prk ranskankermaa, 1 prk kermaviiliä, 0,5 dl sokeria, 1 kpl kananmunia ja 2 tl vaniljasokeria. Valuta seos raparperien päälle.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 35 min.

Onnellisuuspuuskia!

Moi!

Musta on viime aikoina tuntunut, että olen jotenkin tavallista onnellisempi just nyt, tässä elämäntilanteessa. Lähes joka päivä mut valtaa ihan mieletön onnellisuudentunne: vau mikä elämä mulla on! En tiedä johtuuko nämä onnellisuuspuuskat siitä, että olen alkanut taas lenkkeillä oikein urakalla (liikuntahan tunnetusti lisää niitä "onnellisuushormoneja";)), vai mikä mua oikeen vaivaa, mutta jokatapauksessa mulla on hyvä olla! Ei, en ole raskaana, eikä ole tapahtunut mitään ihmeellistä tai tavallisuudesta poikkeavaa. Tykkään vaan mun elämästä. Ja se on huippua se.:)

Musta on kiva tehdä kaikenlaisia listoja ja siksi teen nyt tästäkin asiasta listan. Eli tässä lista asioista (todella sekava sellainen), jotka tekee Karoliinasta onnellisen:

1. Tuleva Tallinnan reissu.
- Reissu ilman lapsia, tyttöseurassa, luvassa paljon pelkkää oleilua ja syömistä ja ehkä jopa shoppailua. Hyi mua, eihän nykyään saa shoppailla, kun se ei oo yhtään ekologista! No, aion nyt kuitenkin ostaa itselleni vaatteita ja kengät. Ja VAIN itselleni tällä kertaa. Kamala äiti!;D

2. Juokseminen!
- Toissapäivänä jaksoin juosta 12 km! Ja mikä parasta: se tuntu pelkästään hyvältä! Vuosi sitten en jaksanut juosta 2 min. kauempaa yhteen kyytiin. Ja nyt jaksan juosta 12 km! Olen ylpeä itsestäni. Kesäkuun 30. päivän puolimaraton: TÄÄLTÄ TULLAAN!<3

3. Se, että voin ääneen sanoa olevani ylpeä itsestäni tuntematta oloani itseriittoiseksi (kuten me suomalaiset kai yleensä aina tunnetaan, jos vahingossa kehaisemme itseämme;)). Se, että osaa arvostaa itseään, kantaa pitkälle tässä elämässä. Sen olen oppinut.

4. Lapset!<3 ja erityisesti just nyt se, että meidän lapsilla alkaa olla omia juttuja, joille he nauravat yhdessä. Voiko suloisempaa näkyä olla, kun lapset pelleilevät ja temppuilevat yhdessä (ja nyt en puhu iltavillistä;))?! Ehkä niistä sittenkin kasvaa toisiaan rakastavat ja toisistaan huoltapitävät kaverukset!:)

5. Koti. Yhä edelleen, melkein kahden vuoden jälkeenkin, tunnen suurta onnellisuutta ja kiitollisuutta meidän ihanasta kodista lähes joka päivä.<3 Täällä on hyvä olla.

6. Onnellinen avioliitto. Meillä on kaikki hyvin. piste.<3

7. Tuleva kesä. Mulla on vahva tunne, että tästä tulee paras kesä pitkään aikaan!:)

8. Tuleva "uusi elämä". Aloitan syksyllä työt. Se on tosi pelottavaa, koska lapset menee päivähoitoon ja se tuntuu musta tosi oudolta, koska en ole itse koskaan ollut päivähoidossa. Mutta samaan aikaan tämä uusi elämäntilanne tuntuu myös ihanalta! Saan palata työpaikkaan, jossa mulla on hyvä olla. Mä tykkään mun työstä ja mulla on ihanat työkaverit. Se helpottaa huomattavasti tätä raastavaa tunnetta, jonka lasten hoitoonvieminen aiheuttaa jo nyt.

Eipä mulla muuta tällä kertaa.:)

Uusi yläkerta on meillä.

Tykkään tehdä itse kaikenlaisia remppajuttuja. Pieniä, mutta kuitenkin. En edes aina tiedä osaanko toteuttaa suunnitelmia, mutta into on kova ja tähän asti olen omasta mielestäni onnistunut aika hyvin. Viime viikonloppuna iski tapetointikuume ja ryhdyin saman tien töihin. Pienemmän lapsen päikkäriaikaan saa ihmeitä tapahtumaan ja isompi lapsi on innoissaan mukana remppahommissa, jos saa välillä "kokeilla painaa sitä porakoneen nappia", niinkuin hän aina vähän väliä sanoo.<3

Siispä tapetoin. Ja olen tooooosi tyytyväinen. Vaihdoin myös huoneiden järjestystä. Ennen lapset nukkuivat yläkerran aulatilassa, jossa on myös meidän olohuone. Lasten nukkumarauhan (ja oman oleskelurauhan) vuoksi päädyimme siirtämään lapset meidän entiseen makkariin ja itsemme (sekä sänkymme, hahhah;)) aulatilaan. Tämän viikon perusteella voi jo sanoa, että vaihdos oli hyvinkin onnistunut! Lapset nukkuvat rauhallisemmin ja yhtenä aamuna sain jopa itse hääräillä alakerrassa ihan yksin 1,5 h (!!!) ennen lasten heräämistä, mikä olisi ennen ollut täysin mahdotonta, kun vanhempi lapsista heräsi heti, kun napsautin kahvinkeittimen päälle. Kiitos makkarin oven, jonka saa laitettua kiinni.

Ja jos nyt joku miettii, että miksi tein tämän kaiken yksin ilman mieheni apua, niin tässäpä vastaus. Ensinnäkin olen todella kärsimätön luonne, mitä tulee kodin uudistusjuttuihin, joten kaikki piti saada valmiiksi heti, eikä muutamaa päivää myöhemmin, kun miehellä olisi ollut vapaata töistä. Ja toisekseen tykkään, kun saan rauhassa värkkäillä ja suunnitella. Ilman, että tarvitsee sen kummemmin selitellä ratkaisujaan kenellekään.  Remppaaminen ja sisustaminen on minulle vähän kuin terapiaa. Ja se tunne, kun kaikki on valmista! Sitä ei voita mikään!<3

Tässäpä muutama kuva uudistuneesta yläkerrasta.

Supersöpö takki!

Netistä löytyy ihania nettikauppoja ja nettikaupoista ihania lastenvaatteita. Kuvissa niistä yksi: takki meidän pikku prinsessalle. Aika supersöpö mun mielestä.<3 Takki on Belle&Boon, jos jotakuta kiinnostaa.:)

Ihania juttuja.

Moi pitkästä aikaa!:)

Olisi tosi paljon kivoja juttuja, joista haluaisin tänne kirjottaa. Mutta aloitanpas tästä: Lähellä Deli Kauniaisissa.
Olin koulutuksessa tässä jokin aika sitten ja haimme vähän eväitä tästä kahvilasta. Kahvila valloitti minut heti rennolla ja kotoisalla tunnelmallaan! Puhumattakaan IHANISTA leivonnaisista ja tuoreista leivistä ja ja ja...<3 Miksei täällä meillä ole samanlaista kahvilaa?! Pitäisi varmaan perustaa itse. Eikös niitä fysioterapeutin koulutuksella voi ihan hyvin perustaa? Noita kahviloita siis.;)
No ehkä ei kuitenkaan, mutta tämän tyyppinen paikka olisi aivan ihanteellinen, ihan sama kenen, mutta erityisesti lapsiperheen näkökulmasta. Hyvä ja monipuolinen lounas, viihtyisä (lue: ei liian hieno) ympäristö, jossa ei tarvitse panikoida vaikka lapsi kaataisi maitolasin lattialle, mukava henkilökunta ja mahdollisuus ostaa tuotteita kotiin saisivat ainakin minut lähtemään tällaiseen paikkaan täällä meilläkin päin. Ja mikä parasta: kahvila suosii luomu- ja lähiruokaa ja heiltä on mahdollista tilata ruokakassi, joka sisältää päivällistarvikkeet resepteineen neljälle henkilölle. Aika kätevää minusta!:) Käykää ihmeessä katsomassa kahvilan nettisivut, jos kiinnostuit: http://www.lahelladeli.fi/.

Arjen iloja.

Tuntuuko sinusta koskaan, että arki rullaa samaa rataa päivästä toiseen. Mietitkö, koskaan esimerkiksi pyykkejä kuivumaan ripustaessasi, että olet tehnyt sen saman asian joka päivä, niin monta vuotta kuin pystyt muistamaan taaksepäin, ja tulet tekemään sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin monena päivänä kuin pystyt kuvittelemaan? Eikä se pyykinripustaminen lopu, vaikka tekisit sitä ihan koko ajan, koska pyykkiä tulee koko ajan lisää. Tai ruoanlaitto ei lopu ikinä. Tai vaikka juuri teit viikkosiivouksen, oikein perusteellisen sellaisen, joudut seuraavalla viikolla tekemään sen uudestaan. Arkiko puuduttavaa?! KYLLÄ! Joskus puuduttaa enemmän ja joskus vähemmän. Joskus sitä puudutusta ei huomaa ollenkaan. Joinakin päivinä se on mielessä koko ajan.
Ai mitenkö minä selviän arjesta?:)

No, tässäpä muutama arjenilo tältä päivältä:

1. Tänään pyykkejä ripustaessani (n. 100000. kertaa) rakas 3-vuotias poikani tuli kylppärin ovelle ja sanoi: "äiti, sää oot ihana." Täysin käskemättä ja odottamatta. <3
2. Pyyhin poikani kasvot ruokailun jälkeen (aika monetta kertaa;)) ja hän sanoi hiljaa:" äiti kiitos, kun pyyhit mun naaman."
3. Mies järjesti ja suunnitteli asiat niin, että pystyn lähteä lasten kanssa mummolaan viikoksi, "vähän levähtämään ja irtautumaan tästä tavallisesta arjesta".
4. Rakas ystävä tuli kylään ja söi mun kans pizzaa.:)
5. 1- vuotias leikki hetken ihan omassa rauhassa ja näytti jopa viihtyvän.;)
6. Mies nukutti lapset, vaikka oli juuri tullut väsyneenä töistä.

Vaikka tämä päivä tuntui heti aamusta asti erityisen puuduttavalta arjelta, nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että tässäkin päivässä oli ainakin nuo kuusi asiaa, jotka tekivät siitä tärkeän ja ainutlaatuisen!

Ehkä useamminkin voisi oikein pysähtyä miettimään arjen iloisia asioita niiden pieleenmenneiden sijaan! Suosittelen.<3

Hui, nyt jännittää!

Nyt se tapahtuu! Tätä olen harkinnut pitkään ja hartaasti. Nyt uskalsin ja tässä se on: oma blogi!<3 Blogin nimenkeksiminen oli se kaikista vaikein tehtävä ja syy, joka hidasti koko prosessia. No, miehen ehdottamien "Kakasta asiaa" ja "Bensapojan vaimo" jälkeen päädyin tähän Lennä, lennä leppäkerttu -nimeen. Eikös tää oo kuitenkin jotenkin vähän kivempi?!:)

Lyhyesti sanottuna tämä blogi kertoo niistä asioista, joista pidän: oma perhe, sisustaminen, nätit vaatteet (omat ja lasten) ja yleinen kotihääräily. Siinäpä se. Tervetuloa mukaan!

Ai niin, mistä blogini nimi tulee? Olen aina rakastanut leppäkerttuja. Erityisesti sitä niiden pallokuosia. Niin että siitä se nimi.