Hei!:)
Työntäyteistä arkea on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki käytännönasioihin liittyneet kauhukuvitelmat ovat osoittautuneet täysin liioitelluiksi ja voin sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen perheemme uuteen arkeen! Lapset eivät ole jääneet kertaakaan itkemään hoitopaikkaansa aamulla, ja iltapäivällä vastaan juoksee kaksi punaposkista, iloista lasta. Lapset viihtyvät hoidossa ja se on varmasti suurin syy, miksi itsekin viihdyn töissä! Ei tarvitse päivän aikana miettiä teimmekö elämämme suurimman virheen, kun laitoimme lapset hoitoon. Lapsilla on selvästi turvallinen olo siellä, hyvässä hoitopaikassa.
Olen myös huomannut kuinka paljon olinkin kaivannut omaa työpaikkaani ja sitä hyvänolontunnetta, joka itselle tulee, kun asiakas on silminnähden tyytyväinen saamaansa hoitoon! Tiedän tehneeni työni hyvin.
Myös aikuisten seura on tehnyt enemmän kuin hyvää. On ihanaa istua lounastauolla yhdessä, jutella aikuisten juttuja ja ennenkaikkea: syödä rauhassa. Työpäivän jälkeen olen fyysisesti väsynyt, mutta mieli on virkeämpi kuin aikoihin!:)
Toki tässä uudessa elämäntilanteessa on niitä epämukavampiakin puolia. Suurimpana niistä on kyllä kova ikävä lapsia kohtaan! Ne illat töiden jälkeen kun kuluvat niin nopeasti! Ennen vietin hereilläoloajasta suurimman osan lasteni kanssa, kun taas nykyään arkipäivinä yhdessä vietetyt tunnit voi laskea yhden käden sormilla (jos siis öitä ei lasketa mukaan). Se on kamalaa. Mutta välttämätöntä.
Siksipä huomaan, että yhdessä vietetty aika perheen kesken on entistäkin tärkeämpää. Oikeastaan se, ettei tarvitse tehdä mitään, olla vaan yhdessä kotona, on kaikista parasta ja sitä mitä eniten työviikon aikana kaipaa. Minä, entinen siivoushullu, olen alkanut pitää kodin jatkuvaa järjestystä aika toisarvoisena asiana. En todellakaan halua käyttää viikon ainutta vapaapäivää imurin varressa! Haluan edelleen, että meillä on puhdasta ja pidän edelleen siististä kodista, mutta osaan jo aika taitavasti sulkea silmäni luovalta kaaokselta, joka kotimme valtaa arkena.;) ja se on kuulkaa paljon se.;)
Niin, mutta miksi tämä sunnuntai on ollut täydellinen? No siksi ettei ole tehty yhtään mitään aikataulun kanssa! On vaan oltu yhdessä kotona, syöty rauhassa sunnuntaibrunssi, katseltu lasten kanssa lasten lemppariohjelmia, leikitty, leivottu, piirretty ja luettu. Yöpaidat päällä. Hyvällä mielellä.:) Siksi tämä on ollut täydellinen sunnuntai!<3
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!:)
