Haluamme auttaa enemmän!

Koko työyhteisömme on mukana ihmiskaupanvastaisessa taistelussa, mikä on minusta äärettömän hienoa! On mahtavaa tehdä oman leipätyön lisäksi työtä, jolla on suurempikin merkitys. Olemme päättäneet pitää neljä kertaa vuodessa hyväntekeväisyyspäivän, jonka kaikki tuotto menee ihmiskaupan uhrien auttamiseen A21-järjestön kautta. Voit lukea lisää tämän vuoden ensimmäisestä Ei orjuudelle-päivästä allaolevasta linkistä. Tule sinäkin mukaan auttamaan, jos asut täällä Varsinais-Suomessa, tai vaikka kauempanakin.
http://www.hoitolaizumi.fi/izumi_tekeehyvaa.html

Kurinpalautus.

Koko viime syksyn söin mitä sattuu. Siis oikeasti mitä sattuu ja ihan miten sattuu. Töissä kovassa kiireessä ruokailuvälit saattoivat venyä kuuteen tuntiin ja lounaan saatoin korvata cappuccinolla (niin hyvää kuin se meillä töissä onkin, ei se ole kovin terveellinen lounasvaihtoehto). Iltaisin söin sitten koko päivän edestä, paljon kerrallaan, koska nälkä ei vain tuntunut loppuvan, vaikka söi miten paljon tahansa.

Joulun jälkeen päätin, että uuden vuoden alkaessa palaan taas terveellisemmän ruoan pariin, syön säännöllisesti ravitsevaa ruokaa. Miksi? No siksi, että vatsani alkoi oireilla kovastikin epäsäännölliseen ruokarytmiin ja ravintoköyhään ruokaan, närästi, minua väsytti koko ajan, olin KOKO syksyn flunssassa (ennen sairastin n. yhden flunssan vuodessa), iho voi huonommin, hiukset voivat huonommin ja ennen kaikkea minä itse en voinut ollenkaan hyvin.

Vasta vajaan viikon olen syönyt terveellisemmin ja arvatkaa mitä: olo on mahtava! Ihanan kevyt ja raikas. Ihan oikeasti!

En ole millään laihdutuskuurilla, vaan opettelemassa taas uudestaan nauttimaan sellaisesta ruoasta, joka tekee minulle pysyvän hyvänolontunteen, jotta koko kehoni voisi paremmin.

Pirteää alkanutta viikkoa kaikille!:)

Hetki.<3

Koko äitinä olemiseni aikana parasta omaa aikaa on mielestäni ollut kahvihetki, kun lapsi/lapset ovat päiväunilla. Siinä on jotakin sellaista arjen luksusta, jota on vaikea selittää kenellekään muulle kuin toiselle äidille. Se on pieni pysähtyminen keskellä päivän touhuja. Koti on hiljainen ja rauhallinen. Kukaan ei hetkeen vaadi mitään. Saa vain olla ihan itsekseen ja lukea vaikka lehteä kenenkään häiritsemättä. Harvoin olen raaskinut hukata tätä taianomaista lepohetkeäni nukkumiseen...vaikka olisi ehkä joskus muiden mielestä kannattanutkin.;)

Vanhempi lapseni nukkui päiväunet uskollisesti aina siihen asti, kunnes nuorempi lapsemme täytti 2 kk. Siihen loppuivat päikkärit kuin seinään. Poika Oli itse vasta vähän yli 2-vuotias. Kohta kaksi vuotta poikamme on sitkeästi pysynyt hereillä koko päiväuniajan aina yöuniin asti. Mutta mitä ihmettä! Tänään, jo kolmantena päivänä peräkkäin, hän on nukahtanut alle viidessä minuutissa päikkäreille yhdessä siskonsa kanssa!:)
En usko, että tästä nyt enää mikään jokapäiväinen tapa tulee, mutta voitte varmaan uskoa, että otan kaiken irti näistä hetkistä. Pienistä arjen lepohetkistä!<3

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!<3